Puhhuijaa. Tämä päivä on mennyt ompeluhommissa. Tein vajaa vuosi sitten sillee tyhmästi, että ompelin kahdessa viikossa 8 vaatetta itselleni (eri kaavoista tietty kaikki) ja parit housut isälleni. Sain ompelukiintiön siinä sen verran pahasti täyteen, että vasta nyt teki mieli taas tehdä jotain.
Aloitin ompeluharrastuksen ylipäätään vasta 1,5 vuotta sitten. Sitä ennen olin viimeksi ommellut yläasteella – eli aika kauan sitten. Oppini olen nyt hakenut lähinnä Youtubesta ja vielä on kaikenlaista opeteltavaa. Mm. ainuttakaan vetoketjuvaatetta en ole vielä ommellut. Joskin tykkään näistä trikoo- ja collegejoustovaatteista enemmän, vaikka sanovat, että rikoo on riskillä ruma
Koko ajatus lähti siitä, että mun kokoiselle ja mun maulla (mistä tää paita on hyvä esimerkki) varustetulle ihmiselle löydy valmisvaatteita. Ei auta siis kuin tehdä itse.
Tämä paita syntyi alun perin pieleen menneestä tunikasta. Kangas on ihana ja sillä tavalla minulle erikoinen, että nimenomaan tästä kankaasta lähti uusimman, ihan just ilmestyvän novellini idea – ja sitä myöten myös tulossa oleva Lakerta-sarjani.
Etukappaleessa ärsyttää nyt kyllä tuo kuvion vähän pieleen mennyt asettelu. Eka lohikäärmekuvio olisi voinut asettua vähän alemmas, niin olisi mahtunut kokonaan. Hmph. Joskin tilaa kaavan asetteluun oli vähän rajallisesti, koska tää on tosiaan purettu kertaalleen ommellusta tunikasta.
Koko päivä tähän meni. Siis ihan alkaen kaavojen piirtämisestä. Oon tosi hidas, mutta toisaalta väliäkö sillä. Ihan hyvä siitä tuli.